Uutiset/Kuulumiset vuosilta 2008 - 2009



03.09.2009, Uusia nimiä sivuilla

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen merkinnän. Yksi ilonaiheista on kuitenkin kauan odotettu perheenjäsen eli tolleripentu Ducky :) Ducky (Allydor's Powerful Bowl of Beauty) on Cajon tyttärentytär Ruotsista, josta se matkasi kanssani Suomeen eilen. Matkalla ehti sattua kaikenlaista, mutta maihin päästiin! Laivamatka meni hyvin, hytissä oli kiva leikkiä uusilla leluilla :) Kesän aikana kävin pariin otteeseen katsomassa ja tarkkailemassa seitsemää pientä tolleripalleroa ja toisella reissulla löytyi sopiva pentu, joka tuntui juuri siltä, mitä olen etsinyt :) Pennunhankintaprosessi on tosiaan ollut kivikkoisella reitillä varustettu, mutta viimein meilläkin on pienten tassujen töminää - ja ennen kaikkea hampaiden maiskuntaa. Jännitettävää ja opeteltavaa riittää pienen karvatassun kanssa, sillä onhan siitä jo lähes 10 vuotta kun Cajo oli pentu! Cajo on nauttinut uimisesta, metsän tuoksuista ja kymmenillä leluillaan leikkimisestä, saa nähdä, mitä se kaverista tuumaa. Onneksi se on aina käyttäytynyt pienten pentujen kanssa tosi nätisti ja kärsivällisesti. Cajo ja Ducky tapaavat toisensa vasta viikonloppuna Cajon ollessa äitini luona Äetsässä matkan ajan. VALTAVA kiitos ystävälleni Niinalle, että lähdit mukaani pennunhakureissulle!

Lisäksi kennelnimeni Cayora's on hyväksytty ja se päätyi näin ollen sivujen uudeksi otsikoksi päivityksen myötä. Nimestä ja sen taustoista löytyy niistäkin tarkemmin esittely-sivulta. Kotisivut saivat samalla myös uuden lyhemmän osoitteen: www.cayoras.com.


Tukholman terminaalissa odottelua




6.3.2009, Lemmenloma

Cera & Esther sekä Annelies ja seuraneitinä toimiva irlanninvesispanieli Kenzie saapuivat eilen meitä ilahduttamaan kaukaa Alankomaista asti :) Erityisesti ilahtunut on tietysti Cajo, joka pääsee viettämään toivottavasti lemmentäyteisiä päiviä Ceran kanssa. Cajo ja Cera pitävät toisistaan kovasti ja leikkivät yhdessä. Toistaiseksi Cera on kuitenkin vielä ollut enemmän kiinnostunut etsimään kaikki talossa olevat lelut. Koirat myös keskeyttivät leikkinsä haistaessaan keittiön herkut ja säntäsivät yksin tuumin kerjäämään ruokaa, katse molemmilla intensiivisesti ruuassa, joten ihan vielä ei taida olla oikea aika käsillä ;) Pentusivulle on päivitetty uunituoreet kuvat kummastakin koirasta.









9.2.2009, Pientä treenailua ja sen semmoista

Kun on ollut kerrankin auto käytettävissä viikon verran, niin onhan sitä pitänyt hyödyntää. Jopa kolmesti ehdin treenailemaan Cajon kanssa dameilla - enemmän siis kuin viime vuonna yhteensä? ;) Ekan treenin jälkeen sitä taas muisti, kuinka paljon koira nauttii ja sen seurauksena, kuinka paljon itse nauttii, joten pakko oli mennä uudestaan. Cajon kanssa ei ole aikoihin tehty muuta kuin äärimmäisen satunnaisia ykkösmarkkeerauksia, lähinnä ihan leikkimielellä. Nyt päätin tehdä jotain muutakin. 2. helmikuuta tein sille pitkästä aikaa myös kakkosmarkkeerauksia. Cajo on ollut aina erinomainen markkeeraaja, mutta tosiaan taas huomasi tauon vaikutuksen. Ensimmäisellä kerralla se unohti toisen damin sijainnin, joten kutsuin sen pois juoksentelemasta. Toisella yrityksellä se muisti molempien damien sijainnit ja samoin myös jatkossa. Otin myös muutamia kuvia treenailun lomassa.

Seuraavan kerran käytiin treenailemassa vissiinkin 4. helmikuuta. Tarkoituksena oli oikeastaan tehdä hakuruutu, mutta kun satuin paikalle sen verran myöhään, että hämärä alkoi laskeutua, niin päätin harjoitella taas vaan pellolla. Ensin tein kakkosmarkkeerauksia, siinä lomassa seurautusta ja muuta vaikeutusta eli en päästänytkään Cajoa suoraan noutamaan, vaan tein välissä tokoliikkeitä, luoksetuloa tms. Sujui tosi hienosti ja Cajo muisti hyvin silti damien sijainnit :) Kokeilin myös kolmoismarkkeerauksia, joissa damien välimatkat olivat hyvin lyhyet. Lähimmät kaksi damia olivat kerran vain metrin päässä toisistaan. Halusin nähdä, vaihtaako Cajo. Tuo metri kävi sitten ylivoimaiseksi ja se meni harkinnan jälkeen vaihtamaan, kuitenkaan ei vaihtanut sillon, kun välimatka oli edes vähän tuosta pidempi. Koska Cajo ei ole menossa todennäköisesti enää mihinkään testeihin, niin nämä treenailut ovat ihan vain molempien aktivoimiseksi ja voin kokeilla kaikenlaista hölmöä. Niinpä päätin tehdä "hakuruudun" pellolle. Pistin Cajon autoon odottamaan ja kävin heittämässä 6 damia pitkin peltoa. Emme ole yksiä taippareita lukuunottamatta noin avointa hakua ikinä tehneetkään. Lumijäljistä näki, että hyvin Cajo kattoi alueen ja liikkui tosi vauhdilla :) Tänään käytiin sitten vielä vähän noutamassa dameja, tällä kertaa ilman suurempia suunnitelmia, sillä sormet meinasivat jäätyä pystyyn ihan hetkessä. Ehkä vielä tällä viikolla ehditään se oikeakin hakuruutu tehdä. Riistankin kanssa olisi hauska treenailla, mutta täällä mulla ei ole mitään riistaa (jollei yhtä siipeä lasketa).

Lauantaina käväisin monen muun tolleri-ihmisen tavoin Helsingissä geenipäivillä. Luentojen pitäjät (tutkijat Helene Hamlin Ruotsista ja Hannes Lohi Suomesta) olivat oikein hyviä ja selittivät asiat hyvin ymmärrettävästi, joskin odotin koko ajan vielä vähän syvempää katsausta asioihin ja menetelmiin. Kovin paljoa uutta tietoa ei vielä tässä vaiheessa tullut, mutta eiköhän sitä tule, kun tutkimukset etenevät ja tuloksista tulee kunnolla julkisia. Vaikeita asioita kaikki kuitenkin jalostuksellisesti ajatellen, eipä käy kateeksi jltmk:ta, kun joutuvat pohtimaan, miten tuloksia loppujen lopuksi kannattaisi hyödyntää ja mille linjalle lähteä. Yhtä oikeaa vastausta kun ei varmasti ole. Harmillista oli, ettei paikalla kuitenkaan ollut kuin pieni osa tolleri-ihmisistä ja usea kasvattajakin paikalta puuttui, vaikka rodun kannalta kyseessä ovat perustavanlaatuiset asiat, jotka tuskin ovat kaikille ihan itsestäänselvyyksiä.



Syöksy damille





25.1.2009, Turun näyttely ja muuta

Eilinen päivä vierähti tollerikehää seuraten Turun näyttelyssä. Cajoa en ilmoittanut ja näyttelyn jälkeen olin päätökseen yhä hyvin tyytyväinen. "Täytyy muidenkin antaa voittaa", on tietenkin virallinen selitys ;) Kaverikseni kehään sain uuden tuttavuuden, Edun (Waterfox Eduardo), joka vasta aloitti junnuluokkalaisena näyttelyihin tutustumista. Yksittäisarvostelu meni kehäesiintymisen puolesta mainiosti, mutta aikaa tarvitaan koiran kehittymiseen. Oli kiva päästä tutustumaan Eduun ja kiitos Viville kyydistä näyttelyyn ja kaikesta muustakin :) Myös Ramon (Firehear Kid Sundance) oli handlauslistalla, mutta sinnikkäästä yrityksestä huolimatta jouduimme taipumaan velipojalle kilpailuluokassa, PU4 lopullisena sijoituksena. Kerrankin näyttely oli ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina, paljon tuttuja ja hyvä tunnelma! Näitä lisää! Erityiskiitoksia vielä Riikalle kyydistä ja Johannalle iso kiitos narulelusta, kotiovella oli heti vastassa innokas "motivoituja" :) Tietysti kotiin murjottamaan jääneelle hauvalle piti shoppailla vähän herkkujakin...

... ja tänään ostella vielä vähän lisää herkkuja ;) Vähän siankorvia ja solmuluita. Tämä päivä sujui alkuperäissuunitelmaa vastoin supertahtisessa kehässä nauhoja viskoen ja paperilappuja kynä sauhuten täytellen (paria vajaa 100 koiraa 4,5 tunnissa), mutta hengissä ollaan vielä. Nyt tiedän, keltä tuomarilta saa ainakin hyvin helposti ERI:n ;) Ei sillä, että se olisi mitenkään hyvä asia. Muuten en kyllä oppinut mitään muuta kuin välttelemään pikkukoirien kasvattajia... Oli siellä silti ihan mukavaa.

Seuraavaksi voisikin sitten lähteä heittelemään uutta näyttelytuliaisdamia ulos - siellä kun on lunta, niin ei kaunis oranssinkeltainen väri pääsee likaantumaan... vai miten se oli ;) Olen muutenkin kunnostautunut taas hurjasti koiran aktivointipuolella, kaivoin nimittäin vain vuoden tauon jälkeen keskiviikkoiltana variksen pakastimen pohjalta esiin, heti valkosipulipatonkien vasemmalta ja mansikoiden alapuolelta. Torstaina raahauduin harmaasta säästä huolimatta metsään. Cajosta vaakku oli taas tosi kiva, se nouti sitä ilman mitään ongelmia. Noh, ehkä palautukset olisivat pari kertaa voineet olla nopeampia ilman patsasteluun pysähtymistä, mutta annoin sen anteeksi, kun ei me enää treenata tosissaan. *ai niin, koska me oltaisiin treenattu taippareihin, varsinkaan tosissaan?* Voisikohan jostain hankkia täytetyn variksen ja suihkaista siihen vaan joka kerta jotain kamalaa raadon löyhkää, ettei tarvitsisi täyttää enää pakastinta ja sulattaa joka kerta varista? Tollanen kestomalli olisi mun mielestäni kätevä, tässäpä jollekin hyvä markkinarako. Kuivattuja fasaaninsiipiä myytiin näyttelyssä hintaan 5e/kappale, noista kestovaakuista voisi pyytää varmasti jo monta euroa enemmän ;) Ja siitä raatosuihkeestakin saisi hyvät rahat kasaan...




1.1.2009, Uusi vuosi, uusi titteli :)

FCI:n otettua vuoden alusta käyttöön uuden kansainvälisen näyttelyvalionarvon, tulee Cajostakin iloisena yllätyksenä myös kansainvälinen valio, C.I.E. (Champion International d´Exposition) :) Arvoon vaaditaan 4 CACIBia kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta ja viimeisen tarvittavan ulkomaan CACIBinsahan Cajo sai jo vuonna 2003. Olen tietty tosi iloinen tästä kunniasta :)

En koe tittelin myöskään olevan millään tavoin pois käyttökoiraroduilta, sillä henkilökohtaisesti en näe koiria jalostettavan yhtään minkään lajin titteleillä tai ylipäänsä pelkillä tuloksilla, vaan kauskatseisemmilla asioilla.




29.12.2008, 9 vuotta sitten...

...meillä tassutteli 10-viikkoinen pallero. Siitä on nyt 9 vuotta ja 2 päivää, kun Cajo valtasi talon ja samalla sydämeni. Edelleen se tuntuu käsittämättömältä. Siis se, kuinka paljon näihin yhdeksään vuoteen on mahtunut ja se, että siitä todella on niin kauan. Cajosta sitä ei tosin uskoisi, se juoksi viikonloppunakin kuin 4-vuotias metsässä pallon perässä :) Se niistä muisteluista, tarkoitus oli itse asiassa tehdä se jokavuotinen tilinpäätös, joka usealla muullakin tollerisivustolla on totuttu näkemään. Ehkä kuitenkin vielä pari sanaa joulusta, joka sujui totuttuun tapaan Cajon auttaessa tavattoman innokkaasti, mutta nätisti pakettien avaamisessa (minkä jälkeen olohuone näytti siltä, kuin lahjoja olisi ollut avaamassa ainakin parikymmentä lasta). Cajo olikin ollut kiltti, sillä paketeista tuli kaikenlaisia herkkuja ja ikioma villisika, samanalainen kuin oikeita villisikoja joskus metsästäneellä tyttärelläkin on.

Vuosi 2008...

Mitään tavoitteita ei asetettu (kurkkasin vanhoista merkinnöistä). Mitäpä sitä enää tässä iässä ;) Tämä vuosi oli kuitenkin pyhitetty niille veteraanikehien kiertämisille, ilman paineita ja ihan vaan nauttien. Tässä "tavoitteessa" onnistuttiinkin erinomaisesti :) Kaupanpäällisiäkin saatiin. Näyttelyitä kertyi yhteensä 9, joista 7:ssä Cajo oli ROP-VET ja yhdessä VSP-VET. Lisäksi se oli ROP, VSP, 2 x PU-2, PU-3 ja PU-4. Ruotsin Maailmanvoittajanäyttely-matka oli unohtumaton; siellä Cajosta tuli MVV-08, se pääsi BIS-vetissä 6 parhaan koiran joukkoon ja vara-sertejäkin tipahti kaksi mukaan. TollerShow:n kohdalla oikeastaan oli salainen haave, joka sitten täyttyikin. Cajosta tuli BIS-veteraani suuressa erkkarissa (lisäksi vieläpä PU4). SNJ:n päänäyttelyssä tuli ryhmäsijoituskin, BIS-3-VET. Tärkein ja suurin haave toteutui kuitenkin Ruotsissa joulukuun alussa, kun Cajo vihdoin sai hartaudella odotetun, mutta aina aiemin sivuosuman tuottaneen, kolmannen Ruotsin sertinsä ja valioitui Ruotsin näyttelyvalioksi voittaen samalla koko rodun. Mitään muuta kuin ikionnellinen ei vuoden menestyksistä siis voi olla :)

Koska jaettu ilo on moninkertainen ilo, on iloittu myös lasten menestyksistä, joita olivat Tillyn ja Alicen ROPit, CACIBit sekä marraskuussa Alicen suuri voitto Norjan voittaja -näyttelyn ROPpina. Jännityksellä on myös odoteltu ja suunniteltu molempien tytärten ensi vuodelle odotettavissa olevia pentueita. Myös Cajolle on toivottavasti vielä tulossa vauvoja, suunnitelmia ainakin on.

Mitäs muuta? Muuttoja kertyi tälle vuodelle 2 kappaletta. Katsotaan kuinka monta ensi vuodelle mahtuu ;) Taippareihin ei tänä vuonna osallistuttu, vaikka kuinka piti. Ei myöskään MEJÄän. Molempien kanssa kävi rehellisesti niin, että havahduin elokuun puolessa välissä, että kesähän alkaa olemaan ohi. Kesä nimittäin meni erittäin epämääräisillä työajoilla ja äärimmäisen vähillä yöunilla. Mutta hei, eihän me oltaisi ensimmäisiä, jotka siinä kymmenen vuoden korvilla käyvät vetäisemässä taipparit läpi vai kuinka? ;) Opintojen osalta päätin koittaa pitää hetkellistä breikkiä ja rikastua työnteolla - joka jäänee asteelle in my dreams, mutta eipähän tarvitse avata kirjoja tai miettiä, kuinka monta mikrolitraa jotakin pitää pipetoida jonnekin, jotta saadaan kivoja tuloksia - tai sitten ei siltikään saada.

Tavoitteena vuodelle 2009 on, että Cajo pysyisi yhtä hyvässä kunnossa, terveenä ja iloisena koirana kuin tähänkin asti :) Ja voihan se tosiaan olla, että innostumme vielä piipahtamaan jossakin virallisestikin, mutta ei nyt vielä liikoja sentään luvata...

Sitten vain jäädään odottelemaan ilotulituksia Onnellista Uutta Vuotta toivoen ja toivottaen!




9.12.2008, Stora Stockholmin näyttely, Cajosta S (n)MVA!

Vihdoin suuri haave on totta... Cajosta tuli sunnuntaina Ruotsin muotovalio :)

Palauduin opiskelijaristeilyltä perjantai-iltana vietettyäni suurimman osan risteilystä hytissä kuumeessa ja flunssan vuoksi täysin ääneni menettäneenä. Ruotsin matkaa ei tullut kyseeseenkään jättää silti väliin, sitä oli odotettu. Huonosti nukutun yön jälkeen suuntasimme siispä yhdessä Cajon kanssa lauantaiaamuna bussilla satamaan. Päättäväisyys oli tipotiessään ja päädyinkin laivassa jälleen kaatumaan nukkumaan sänkyyn. Illalla saavuimme Tukholmaan, jossa vastassa olivat Sofia ja Alice, joiden luona meillä oli jälleen onni majoittua.

Näyttelyaamuna hurautimme pikaisesti näyttelypaikalle ja ovella törmäsimme heti tanskalaiseen Noahiin, jonka olin jo etukäteen laskeskellut kilpakumppaniksemme. Osa tuomareista laittaa mieluummin nuoremman koiran voittamaan taka-ajatuksena ehkä jalostuksen eteenpäin vienti, joten tiesin kilpailua varmasti tulevan. Kun sitten parikymmentä minuuttia ennen kehää selvisi, että tuomari ei olekaan etukäteen ilmoitettu Gitte Finnich Pedersen, olin jo paniikissa olevana pessimistinä käytännössä viskaamassa kauhan roskikseen :) Muistelin nimittäin ilmeisesti väärää näyttelyä pohtiessani, mitä tuomari koirissa voisi hakea. Kaiken lisäksi veteraaniluokassa oli kisaamassa Cajon lisäksi kaksi muuta korkeasti palkittua veteraania, SU(u)CH Allydor's Morky Hydrus ja SU(U)CH Dr No. Cajo kuitenkin sijoittui vetearaanien ykköseksi ja oli ainoa CK:n saaja tullen siten myös ROP-veteraaniksi. PU-kisaan osallistui ainoastaan neljä urosta, sillä kukaan muu ei saanut CK:ta. Vain yksi koirista oli valio. Tuomari hämäsi meitä pahemman kerran tutkien ensin koirat tarkkaan ja juoksuttaen niitä sitten useamman kerran ympäri alkuperäisessä luokkajärjestyksessä (nuo, käy, val, vet). Kaikki ehtivät jo kuvitella järjestyksen olevan tässä. Kunnes tuomari siirsikin Cajon kärkeen! Tutkailun jälkeen kärkeen siirtyikin sitten valio-Milton. Ja taas juostiin ympyrää. Olisin ollut aivan yhtä onnellinen PU-2-sijoituksesta, sillä serti olisi silti tullut meille. Mutta Cajo on aina ollut koira, joka haluaa tehdä kaiken viimeisen päälle tyylillä ja tällä kertaa se todella tarjosi omistajalleen ikimuistoisen päivän... Tarkastettuaan vielä kerran ainakin koirien etuosia, tuomari siirsi Cajon jälleen ykköseksi. Kierroksen jälkeen järjestys oli siinä! Cajosta tulisi v-i-h-d-o-i-n valio! :) Ja samalla PU-1. Cajo, joka normaalisti esiintyy iloisesti mutta coolisti, innostui jopa haukahtamaan! Se hetki, kun kehäsihteeri ojensi kauan odotetun sinikeltaisen ruusukkeen ei varmasti unohdu. Eivätkä unohdu ihanat ihmisetkään, jotka onnittelivat - oli ihanaa, että Cajon lapset ja niiden kasvattaja olivat myös paikalla. Narttukehä meni valioluokkaa lukuunottamatta jutellessa, valiot kuitenkin voitti Tilly, joka lopulta oli PN-2 kera vara-cacibin. Niin lähellä, ettei päivä olisi ollut vieläkin täydellisimepi isän ja tyttären ollessa vastakkain ROP/VSP:ssä. Päivän kruunasi se, että Cajolle ojennettiin punakeltainen ruusuke kisassa kaunista Agrosofens Menuettaa vastaan! Valokuvauksen jälkeen kiirehdimmekin sitten jo kokoomakehiin. En varmasti toiste tule juoksemaan Stora Stockholmin areenalla sekä BIS-veteeranikilpailussa, että ryhmän 8 kilpailussa - en varmasti ainakaan koiran kanssa, joka väsymyksestä huolimatta tsemppasi ihan täysillä :) Sijoituksia ei tullut, mutta nautimme niistä muutamista minuuteista parrasvaloissa molemmat. Kaikki kolme valioitumiseen tarvittua sertiä tulivat lopulta Ruotsin suurimmasta näyttelystä Stora Stockholmista, vaikka kovasti yritin metsästää kahdesta pienestäkin (jopa yhdestä 10 koiran ryhmiksestä) sitä sertiä (ja mv:ssä 'kärsimme' jälleen pu-2-syndroomasta kera kahden vara-sertin). Mutta kun sitä oikein miettii; Olisiko muuta voinutkaan odottaa koiralta, joka sydämestään rakastaa olla suuren yleisön keskellä ja tahtoo varastaa kaiken huomion? Niin, ehkäpä ei :)

Kiitos kaikille onnitteluista, sillä jaettu ilo on aina moninverroin suurempi! Ihanat sanat todella lämmittävät mieltä :) Haluan kiittää myös suuresti Sofiaa, jota ilman matkamme ei olisi ollut mahdollinen! Siankorvia, luita, leluja ja lihapullia on tarjolla syytä mahdollisesti autuaan ymmärtämättömälle (mutta olostaan nauttivalle) veteraanipennulle..


Juhlajuomaa laivalla
.




8.10.2008, TollerShow BIS-VET & PU4, SNJ:n päänäyttelyn ROP-VET & BIS-3-VET ja muita kuulumisia

Kaikenlaista on tullut puuhailtua sitten elokuun ja hyvä niin ;) Syyskuun alussa kävimme tollereiden maailman kaikkien aikojen toisiksi suurimmassa virallisessa erkkarissa TollerShowssa Espoossa. Tuomari Lena Hägglund on aikaisemmin, useampi vuosi sitten, antanut Cajolle yhden sen neljästä sileästä 1:sta, joten odotukset eivät olleet korkealla. Tällä kertaa tuomarin mielipide kuitenkin oli muuttunut. Cajo voitti erinomaisella veteraaniluokan, jossa kisasi kaksi muutakin urosta ja lopulta BIS-veteraani. Cajon suuri rakkaus jo pojankoltiaisvuosilta, Helmi (Shaggy Toller's Precious Pearl), oli VSP-veteraani :) N. 170 tollerin joukossa Cajo oli myös PU4, joten tulos oli kaikinpuolin mieluinen! Arvostelukin oli tosi kiva, suomennettuna: "Erinomainen tyyppi. 9 vuotta vanha, yhä vetreä/joustava ja lihaksikas. Ihastuttava pää ja ilme. Erinomainen ylälinja. Hienot kulmaukset edessä ja takana. Hyvä runko. Liikkuu erinomaisella askeleella, mutta löysä kyynärpäistä. Kaunis turkki. Hyvin miellyttävästi esitetty." Päivän päätteeksi Royal Caninia oli kertynyt 25,5 kg, josta 15 kilon säkki lähti jo näyttelypaikalla eteenpäin, sillä Cajo nautiskelee yleensä muuta ruokaa kuin nappuloita :) Hätävararuuaksi jätin kuitenkin pienemmät pussukat.



SNJ:n päänäyttelyssä 5.10. tollereita oli ilmoitettuna vain n. 50 kappaletta ja tuomaroimassa oli viime vuonna arvosteluoikeudet saanut hollantilainen Gera Toeters-Riethoff. Aiempia luokkia seurattuani en tiennyt, mitä odottaa arvioksi, sillä tuomarilla ei vaikuttanut olevan aivan selkeää linjaa. Hieman epäselväksi jäi, mitä hän etsi. Cajo kuitenkin sai ERIn kera tosi upean ja ihanankin arvostelun, voitti veteraaniluokan ja oli ROP-vet. PU-luokassa se ei enää sijoittunut. Arvostelu oli seuraavanlainen: "9 years dog in super condition. Very nice head. Good bite, eyes and ears. Prefer dryer ion head. Very good front and hind angulation. Super topline and body. Good coat and tail. Flowing action.". Jäimme odottelemaan BIS-kehiä ja sillä välin tuli napsittua yhteiskuvia ROP-vetistä, ROP:sta, ROP-junnusta ja ROP-pennusta, niitä luvassa myöhemmin :) Päivä sujuikin oikein mukavasti jutellessa. Tollereilla vaikutti ehkä jossain määrin taas rotu hieman tökkivän BIS-kehissä, sillä kukaan tolleri ei sijouttunut 3-sijaa ylemmäs flattien ja kultsujen jälleen jyrätessä. Tosin olivathan ne oikeastikin kauniita koiria. Cajo oli siispä BIS-veteraanikisassa kolmas, mistä tietysti olin tosi iloinen. Tuomari kommentoi kätellessään: "Such a youngster" ja siltähän se ihan kohta 9-vuotias koira vielä onneksi näyttääkin :) Päivän paras palkinto oli dami, jonka sai valita pokaalin sijaan! Kiitos Iinalle hiuslenkin lainasta, täytyy varmaan messariin muistaa tuoda se takaisin :P


ROP-vet Cajo, ROP Elli, ROP-jun Daisy & ROP-pentu Sasu palkintoineen



BIS-3-VET Cajo

Arkielämässä taas treenailin pitkästä aikaa dameilla ja tein Cajolle metsään hakuruudun. Taas huomasi, että pitäisi treenailla useammin, kun koira siitä selvästi nauttii. Viisi damia kuudesta tulivat hienosti metsästä, sitä viimeistä en haetuttanut, enkä meinannut edes itse enää löytää... Viime viikolla meillä kävi koirahieroja hieromassa. Muutama päivä ennen tollershowta Cajon jalka jotenkin naksahti nostaessani sitä (kuulostaa hurjalta, mutta koira ei mitenkään reagoinut). Huomasin sen kuitenkin liikkuvan erilailla ja jäykemmin tuon jälkeen. Ennen tollershowta painelin sen selkää ja sieltä kuului rasahduksia. Sen jälkeen Cajo liikkuikin taas hieman paremmin eli ilmeisesti jokin meni takaisin kohdalleen. Jumissa liikkeet kuitenkin jonkin verran olivat, mutta nyt ne ovat taas kunnossa. Matkusteltu ollaan myös eestaas sinne sun tänne. Kunpa joskus saisi hankittua auton... Itse kävin talkoilemassa agilityn MM-kisoissa, joissa kisasi myös kaksi tolleria :) Jestas, että ne näyttivätkin hitailta kaikkien niiden salamannopeiden bordercollieiden joukossa! Upeaa menoa kuitenkin ihan joka ikiseltä koirakolta, kyllä ohjaajilta vaadittiin jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Helpolta näytti, mutta tiedän, että on kaukana siitä.. muistelen vain, kuinka vaikeaa oli saada koira hyppäämään erilaisia kuvioita radalla ;) Vaan kyllä sitä taas alkoi niin kovasti kaivata agilityn pariin. Kisoissa oli muuten muitakin tolleri-ihmisiä talkoilemassa, joten sekin päivä meni tosi mukavasti!




25.8.2008, Maailmanvoittajanäyttely

Tarkoitus on ollut kirjoittaa pidempi juttu Ruotsin reissustamme ja siksi olen sitten lykännyt kuulumisten kirjoittamista. Sitten päätin kirjoittaa lyhyen tekstin, joka jäi kesken, mutta tässä nyt lopulta jotakin ;) Heinäkuun alussa muutimme jälleen kerran uuteen asuntoon ja siitä parin päivän päästä matkasimme neljäksi päiväksi Ruotsiin. Ohjelmassa oli ennen kaikkea suuri Maailman voittaja -näyttely, mutta lisäksi Tollar circuit show ja tuttujen treffaamista. Matkasin Cajon kanssa kahdestaan Viikkarilla ja kaikki sujui totuttuun tapaan tosi rennosti :) Koiria laivalla tuli vastaan jatkuvasti. Menomatkalla torstaiaamuna kävi vieläpä niin hauskasti, että törmäsimme kannella siivoojaan, joka oli omistanut yhden Suomen ensimmäisistä tollereista. Torstai-iltana olimme sitten perillä satamassa, jossa Cajon tyttären Alicen omistaja Sofia olikin jo vastassa. Suuntasimme oitis noutamaan Alicen Sofian vanhempien luota ja samalla reissulla tapasimme myös heidän toisen tollerinsa, 10-vuotiaan Lovisan. Sofia oli ystävällisesti luvannut majoittaa meidät torstaista maanantaihin kodissaan Haningessa (15 minuuttia satamasta) ja viihdyimmekin oikein hyvin kauniissa ja rauhallisessa maalaisympäristössä Sofian ja Peterin viiden koiran lauman kanssa. Torstai-ilta hujahti nopeasti ja Cajo nautti saamastaan huomiosta, sillä Sofian koko perhe tuli moikkaamaan Alicen isäpappaa :)

Perjantai 4.7.
Perjantaina pakkasimme koirat ja kimpsut ja kampsut autoon ja suuntasimme mutkien kautta Almare Stäketissä pidettyyn näyttelyyn, Tollar Circuit showhun. Tollereita oli ilmoitettu 89 kappaletta. Paikalla oli paljon koiria, joita olin aiemmin nähnyt joko vain netin välityksellä tai en edes siellä, joten show oli mielenkiintoista seurattavaa. Ilma suosi sikäli, että aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko päivän - sekä koirilla että ihmisillä oli jopa tuskaiset oltavat ajoittain. Uroksissa oli mielestäni monia korkeatasoisia koiria, joten tavoitteena oli ainoastaan veteraaniluokan voittaminen. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen laittoikin Cajon kahdesta vetsku-uroksesta (vastassa oli Norduch Star War's King Size) ykköseksi. Pääsimme kisaamaan näin ollen myös SERTistä - siitä viimeisestä, joka Cajolta Ruotsin valionarvosta puuttuu. Ekat kaksihan tulivat SV-04:stä ja PMV-03:sta ihan näppärästi, mutta sitä kolmatta olemme saaneet metsästämällä metsästää. Ja yhä tuloksetta... Tuomari nimittäin pohti pitkään, mutta päätyi ojentamaan himoitun sinikeltaisen ruusukkeen tanskalaiselle Noahille (Tuldahl's Noah), jolle serti olikin ensimmäinen ja varmasti yhtä toivottu! Cajo ja Noah ovatkin mielestäni hyvin samantyyppisiä uroksia. Cajo voitti VARA-SERT-kilpailun. PU-luokassa Noah oli ykkönen ja Cajo kakkonen, kolmas oli suomalainen Jaska ja neljäs norjalainen Shanty. Vaikka kakkossija noin suuressa näyttelyssä on oikeasti upeaa, niin sillä hetkellä tuntui, että kakkossija on aina silti se pahin - varsinkin, kun tilanne oli jälleen kerran sama kuin niin monesti aikaisemmin :) Sitten siirryttiinkin jo jännäämään narttujen kilpailua. Alice kisasi valioluokassa viimeisten joukossa. Karvattomalle Alicelle ERI oli hienosti tehty ja sijoitus valioissa oli vieläpä neljäs. ROP-vetskukisaan mentäessä oli jo selvää, että Cajo tulisi olemaan ekaa kertaa VSP, sillä narttujen voittaja Enni oli voittanut myös ROP-kisassa parhaan uroksen. Tuomari perustelikin, että Cajo on hänestä aivan upea koira, mutta sijoitukset menevät nyt näin päin, kun narttu kuitenkin oli voittanut jo ROPin. Palkintoihin näyttelyssä oli todella panostettu (luokkavoitostakin sai pokaalin) ja fiilis oli kuin erikoisnäyttelyssä kuuluukin! Kaikenkukkuraksi näyttelystä lähti mukaan myös ihana rusketus :)

Illalla Alicen pentueveli Nemo tuli vierailulle - oli todella mukava nähdä Nemo pitkästä aikaa! Se olikin miehistynyt hurjasti. Nemo oli tasapainoinen, kaunispäinen ja luonteeltaan hyvin avoin uros, temputkin sujuivat kivasti ;) Oli todella kiva huomata, että myös Nemo on perinyt erinomaiset liikkeet, sen liikuntaa oli ilo katsoa!



Lauantai
Lauantaina ohjelmassa piti alunperin olla matka eläintarhaan, mutta matkakokoonpanon muutoksen vuoksi suunta kävi jälleen kohti näyttelyä. Cajo jäi kuitenkin talolle odottelemaan, sillä en ollut ilmoittanut sitä mukaan (kolme päivää näyttelyssä on mielestäni liikaa koiralle). Saavuimme vasta avoimen luokan narttujen arvosteluvuoron aikaan, joten koiria en paljoa ehtinyt näkemään. Onneksi kehänlaidalla oli valveutuneita suomalaisia tuloskirjoineen. Alice esiintyi kauniisti valioluokassa Excellentillä luokan kolmanneksi. Näyttelystä suuntasimme Sofian perheen talolle ja upealle puutarhalle, jossa Alicekin päivät yleensä viettää Lovisan kanssa. Illlalla ohjelmassa oli Sofian ja Peterin ystävien tapaamista ja koirat toki saivat myös touhuta yhdessä valmistautuen samalla seuraavan päivän kohokohtaa, Maailmanvoittaja-näyttelyä, varten.


Lovisa, Katja, Sofia, Alice

Sunnuntai
Sunnuntaiaamuna saimme herätä kohtalaisen aikaisin, vaikka matkaa näyttelypaikalle olikin vain 15 minuuttia. Auton takakonttiin pakattiin Cajon ja Alicen lisäksi myös griffon nivernais -rotuinen Grymta, joka saapui autoon suoraan juoksunarttujen tarhasta (se, oliko Grymta itse juoksussa, jäi epäselväksi). Onneksi Cajo ei tuntunut olevan automatkalla yhtään kiinnostunut viereisessä häkissä istuvasta neidistä. Näyttelypaikalla suuntasimme omaan halliimme. Juniorien ja nuorten arvostelu olikin jo alkanut, sillä en tietenkään ollut tajunnut katsoa aikataulusta, että ne ovat A) eri kehässä ja B) eri aikaan... Siispä näiden osalta seuraaminen jäi ainoastaan voittajien näkemiseen. Aikuiset tollerit arvosteli Jos De Cuyper Belgiasta. Arvostelua seuratessa kävi ilmi, ettei aivan selkeää linjaa tuntunut löytyvän, eikä aina ollut aivan selvää, miksi juuri kyseiset koirat sijoittuivat luokissa. Paljon upeita uroksia oli paikalla! Veteraaniluokkaankin oli ilmoitettu jopa neljä kappaletta uroksia: tanskalainen Oscar (CH Andelokkeren's Röde Oskar), ruotsalainen Bernard (CH Star Wars King Size, jota vastaan olimmekin jo perjantaina pitkästä aikaa kilpailleet) ja norjalainen Sunlit Jaro Ter Ric sekä Cajo. Kaikki neljä saivat Excellentin. Tuomari sijoitti neljänneksi (Sunlit Jaro Ter Ric) ja kolmanneksi (Bernard) sijoittuneet urokset nopeasti, juoksutti sen jälkeen Oscarin ja Cajon vielä kierroksen ympäri ja pisti Cajon ykköseksi. Jipii! Veteraanimaailmanvoittaja-titteli oli meidän, sitähän sieltä oli lähdettykin hakemaan :)) Kehästä heti suoraan jatkoimme kilpailemaan SERTistä. SERTi-kisan alussa tosin tuli sähläystä, kun tuomari kuvitteli Cajon olevan valio ja kehäsihteerikään ei ollut oikein perillä asiasta, niinpä sain moneen kertaan selittää, että se ei ole Ruotsin valio ja saa ottaa sertin vastaan. Tuomari katseli koko ajan Cajoa ja jotakin toista urosta. Ja pitkän pohdinnan päätteeksi käveli suomalaisen Rasmuksen luo. Onnea Sarille&Rasmukselle tätä kautta vielä! Rehellisesti sanottuna en enää olisi tahtonut mennä vara-serti-kisaan, sillä niin hullua kuin se ehkä jonkun mielestä onkin, niin vara-sertillä ei kuitekaan tee mitään ja kaksi kertaa peräkkäin se on vielä pahempi. Ja sieltähän se sitten tuli - tuomari suuntasi suoraan meidän luo ja olimme siis vara-sertin omistajia. Näin ollen Cajo oli jälleen kerran kakkonen sertikisassa - kuten jo kahdesti aiemminkin Ruotsin puolella. Ne kaksi ekaa sertiä tulivat helposti suurista näyttelyistä, mutta viimeistä emme ilmeisesti saa, emme peräkylän ryhmiksestä emmekä MV:stä :) Kun sitten palasi pettymyksestään maan pinnalle, tajusi, että olihan 2. tai 3. paras uros MV:ssä (varsinaista PU-luokkaa kun ei ollut) kuitenkin mieletön homma! Parhaasta uroksestahan Cajo ei enää kisannut, sillä se oli jo hävinnyt avoluokan voittajalle sertikilpailussa ja PU-luokkaa MV:ssä ei lainkaan järjestetty.

Narttujen puolella valioluokassa kilpailivat Cajon tyttäret Alice ja Tilly sekä niiden emä Penny. Kaikki olivat jättäneet turkkinsa kotiin, mutta eipä se menoa haitannut. Penny sai tällä kertaa kuitenkin vain EH:n, mutta sekä Tilly että Alice saivat Excellentin :) Siv oli jo aiemmin pyytänyt esittämisapua Tillyn kanssa, joten sain kunnian viedä sen kehään. Tykkäsin kovasti molemmista tyttäristä, Tilly oli kehittynyt valtavasti sitten viime näkemän ja oli kaunis nuori narttu! Se muistutti Cajoa huomattavasti enemmän erityisesti pään osalta, kuin toinen sisarista. Narttujen puolellakaan tuomarilla ei tuntunut aivan selkeästi olevan mitään tiettyä, mitä hän etsi - tai ehkä oli, mutten vain itse sitä huomannut. ROP-veteraanikisassa Cajo oli ykkönen. Tämän jälkeen päivä olikin yhtä hullunmyllyä! Piti ehtiä Rop-veteraanin valokuvaukseen, ottaa kuvia Cajosta lapsineen, noutaa palkinnot, käydä syömässä ja täydentämässä juomavarastot... Nämä kaikki puolessatoista tunnissa. Jouduinkin sitten tinkimään syömisen ja juomisen kanssa, sillä viralliseen valokuvaukseen sai ensin jonottaa maksaakseen kuvauksen, sitten jonottaa kuvaukseen ja sen jälkeen vielä jonottaa saadakseen itselleen kuvan. Palkintoja jonotin n. 20 minuuttia... Ryhmäkehän kokoomakehässä piti olla muistaakseni klo 16 ja olimme asettaneet häkit ryhmäkehän taakse, josta olisi tarvinnut kiertää koko iso halli päästäkseen muihin halleihin - hyvin hidasta siis. Niinpä oli pakko rikkoa sääntöjä ja suhahtaa kokoomakehän läpi (ei tietenkään kesken koirien arvostelun ja muutenkin sivusta), jotta ehdin _juosta_ maksamaan Cajon valokuvauksen juuri ennen kokoomakehää. Siellä seistiinkin sitten n. tunnin verran ennen kuin veteraanit pääsivät varsinaiselle estradille. Vesi oli minulta loppunut ajat sitten, ja koska wc:t olivat toisessa hallissa kaukana, oli mahdotonta ajatellakaan ehtivänsä sinne. Onneksi lopulta bongasin jonkin suomalaisseurueen ja sain heiltä lainattua Cajolle vettä, suurkiitos! Kokoomakehäänkin itse asiassa myöhemmin sitten tuotiin koirille vettä ja handlereille tarjolla oli pullaa ja vesipurkkeja, palvelu pelasi kiitettävästi. Sen sijaan itse kehät olivat sekavat, sillä niitä ei ollut eroteltu toisistaan kehänauhoilla. Olinkin enemmän pihalla kuin lumiukko koittaessani selvittää, minne kuuluu mennä. Silmät ymmyrkäisinä kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla. BIS-veteraanikisassa Cajo poimittiin vieläpä kuuden parhaan koiran joukkoon ja veteraaneja sentään oli paljon. Vähästä jäi ryhmäsijoitus kiinni maailman suurimmassa näyttelyssä :) Reissu oli kaikin puolin onnistunut! Joskaan en ehtinyt yhtäkään kojua näyttelyssä kiertää, se olisi ollut mukavaa. Kotimatkalle lähti kaksin kappaleita MV:itä, sillä myös Grymta nappasi itselleen JWW-tittelin ROPin lisäksi. Matkalla poikkesimme nauttimaan päivän ensimmäisen aterian McDonaldsiin ;)

Illalla vielä Alice näytti, miten sorsaa noudetaan ja Cajokin pääsi ekaa kertaa ikinä näkemään moisen otuksen. Noutihan pappakin sen muutaman kerran, vaikka tällä kertaa olikin hieman kiinnostuneempi kaikista ihanista pihapiirin hajuista ;) Maanantain aamulaivalle suuntasimmekin sitten takaisin Suomen puolelle.


ROP-vet Cajo & VSP-vet Enni

Cajon virallinen VWW-kuva löytyy täältä :)

Video maailmanvoittajan ryhmäkehistä löytyy täältä (linkki SKK:n sivuilta). Cajo esiintyy kohdasta 12:27 alkaen. Nauhalle oli tallentunut juuri se kohta, kun Cajo valittiin jatkoon, ja siitä ehkä välittyy oma hämmästykseni :)

Lisääkin kuvia reissusta on tulossa, kunhan jossain vaiheessa jaksan niitä käydä läpi.




15.6.2008, Tollerileiri ja Cajon lapsille hienoja tuloksia

Tollerileirillä tuli käytyä kahden vuoden tauon jälkeen. Mukavaa oli, vaikka leiri jäikin osaltamme vähän lyhyeksi, sillä saavuimme vasta perjantai-iltana paikalle ja poistuimme jo lauantaina illalla. Pääsimme kulkemaan Maaritin ja Huuko-tollerin kyydillä Turusta Himokselle. Cajo aivan ihastui Huukoon, 2,5-vuotiaaseen urokseen, ja koitti liehitellä Huukoa leikkimään moneen otteeseen ;) Oli tosi kiva, että pojat tulivat todella hienosti juttuun keskenään! Puhetta oli yhteislenkistä kotimaisemissakin joskus :) Mökkiseurana oli lisäksi Esa&Nelli. Kiitos hyvästä seurasta molemmille! Vaikka mukavaa olikin, niin oikein tollerileiriltä tämä leiri ei tuntunut, sillä mökkimme sijaitsi 15 minuutin kävelymatkan päässä leirikeskuksesta ja törmäsin koulutusten ulkopuolella ehkä 10 tolleriin. Ensi kerralla, kun tietää, niin osaa hakeutua lähemmäs leirikeskusta. Mökissä oli onneksi kuitenkin kaikki hienoudet poreammetta (joka lopulta saatiin toimimaankin) myöden, joten aika kului rattoisasti. Muutama tuttukin onnistuttiin bongaamaan, se oli kiva juttu!

Leirin aikana Cajon tytär Ida kisasi jälleen agilityssä ja nappasi ekan nollansa :) Paljon onnea! Alice kävi metsästyskokeessa Ruotsissa samana viikonloppuna. Vesityö oli sujunut hienosti, mutta pitkä odottelu yhdistettynä kuumaan päivään oli vaatinut veronsa, eikä tällä kertaa tullut hyväksyttyä tulosta. Alku on kuitenkin lupaava! Alice käväisi myös Norjassa näyttäytymässä ja sai sieltä mukaansa SERTin, PN-1:n ja VSP:n. Valitettavasti Norjan kennelliitosta sekä kehäsihteereiltä oli annettu ristiriitaista tietoa, eikä valionarvoa tällä kertaa irronnutkaan, mutta aikaahan on nuorella neidolla.

Enää on pari viikkoa aikaa MV-näyttelyyn, sitä odotamme innolla :) Kummoisia tuloksia ei valitettavasti voi odottaa, kun koira on yhä huonossa karvassa (kuinkahan kauan karvan kasvaminen oikein voi kestää?), mutta on mukava päästä tapaamaan tuttuja naapurimaahan ja näkemään monenmonta toinen toistaan upeampaa tolleria. Siellä nähdään!




17.5.2008, Surullisia uutisia

Torstaina saapui surullinen viesti, joka todella pysäytti. Cajon ihana Kimi-veli (H. Red-Cimi) oli lentänyt koiraenkelien joukkoon :( Kimillä todettiin välilevyn pullistuma ja siitä johtuen takaosan halvautuminen, eikä mitään ollut tehtävissä. Kimin omistajineen tapasimme SNJ:n leirin lomassa vuonna 2001 ja paljon tuli poikien ollessa nuorempia kirjoiteltua. Lähetämme tätäkin kautta Kimin perheelle jaksamista surun keskelle, olette ajatuksissamme.

Iloisempiakin uutisia onneksi tuli tänään Idalta & Paulalta, jotka olivat kisanneet itselleen ensimmäisen tuloksen agilityn Maxi1-luokassa, eikä lainkaan huonosti: 5 virhepistettä ja aika -12,07, sijoitus luokan 2. Paljon onnea Paulalle ja Idalle upeasta tuloksesta!


Kimi (kuva: Heini)




8.5.2008, Kesän suunnittelua

Kirjoitellaanpa vaihteeksi ihan tavallisiakin kuulumisia :) Tänään kävin ensin taistelemassa aamupäivällä lipun jokaisen opiskelijan must-tapahtumaan, Akateemiseen aurajokilaivuritutkintoon, jonne lippua tosissaan saikin lähes tapella... On se hassua, kuinka niin moni *kröhm* tahtoo ansaita sen muutaman neliösentin kokoisen haalarimerkin, josta saa vieläpä maksaa itsensä kipeäksi ;) Mutta eihän se ole opiskelija eikä mikään, jollei edes yhtä Kapteenia ole suorittanut. Sen jälkeen lähdettiin viettämään puuhapäivää mökillä. Matkan varrelta ostin Cajolle kolme tennispalloa, joista yksi pääsi koko päiväksi tehokäyttöön. Tennispallo taitaa sittenkin olla tollerin paras lelu - tästä pallosta ainakin oli iloa hirmuisesti, vaikka se halkesikin kahtia (tosin sen jälkeen se toimi myös purkan tyylisenä jauhamisleluna). Cajo heitti talviturkinkin samalla pois ja nautiskeli pääosin nimenomaan pallon perässä pomppimisesta, pallon kantamisesta, pallon jauhamisesta, pallon tiputtamisesta veteen ja perään uimisesta sekä pallon etsimisestä... On se kivaa, kun toisella on kivaa :)

Ja tänä vuonna me osallistutaan kahden vuoden tauon jälkeen myös tollerileirille, jipii! :) Se onkin sitten jo seitsemäs leiri minulle. Innolla odotamme, toivottavasti meno on yhtä hulvatonta kuin aikaisempinakin vuosina.

Kesäksi on suunnitteilla tietty myös matka Tukholman MV:hen, jonne varmasti hyvin moni muukin on suuntaamassa. Tulee olemaan tosi mielenkiintoista nähdä, kuinka mieletön määrä punaturkkeja mahtaakaan paikalle saapua.

Kesän ohjelmassa olisi töiden teon (jipii, onneksi niitä sentään on) ohella yrittää saada aloitettua konkreettisesti Lukin tekemistä koirien turkin värien määräytymisestä, jotta sitten joskus syksyn harmaina iltoina voisi valmistua kandiksikin. Cajon kanssa taas olisi kiva viimein päästä mejä-kokeeseen, mutta voihan se olla, ettei taaskaan mahduta minnekään (kun ihan hirveän kauas ei olla valmiita kuitenkaan lähtemään). Toivottavasti kuitenkin mahduttaisiin. Ja sitä tokoakin yhä harkitsen - ehkä jonain päivänä (alan tosin pikku hiljaa itsekin epäillä) otan selvää harjoitusajoista ja menen sinne kentällekin harkitsemisen sijaan ;)


Rentoa oleskelua (haaaaaukotus)




7.5.2008, Koski TL:n näyttelyssä

Lauantaina pyörähdimme Koski TL:n näyttelyssä, jonne oli - siitä huolimatta, että kyseessä oli pieni ryhmänäyttely - ilmoitettu huikeat 23 kappaletta tollereita. Saimme oivallisen tarjouksen kyydistä näyttelyyn ystäväni Minnan ja ihanan Kimu-petitin (MVA Absolutis Finn Gream) seurassa, joten pitkästä aikaa päätin lähteä ryhmikseen. Marttilassa pysähdyimme tutustumaan villiin laumaan ja nappaamaan mukaan kyytiin Tilli-kultsun (Cerdau's Crystal Queen). Näyttelypaikalla ¨ olikin ensin ohjelmassa kultaisennoutajan trimmaus, joka ei ehkä sujunut aivan kaikkien ohjekirjojen mukaisesti, mutta ihan hyvä siitä tuli huolimatta siitä, että leikkasin vielä Fiskarseilla (kyllä, välineet olivat kunnossa) sormeenikin ;) Onneksi kiltti täti toimistosta antoi laastaria. Kauhukuvin peloteltuna marssin rohkeasti Tillin kanssa hieman myöhemmin kehään, minä ekaa kertaa kultsukehässä, jännää. Tuloksena oli keltainen nauha, mutta oikein tyytyväisen omistaja :) Nauhan väriä kun ei mentykään metsästämään. Noottia tuli arkuudesta ja reippautta olisi saanut olla enemmän, mutta esiintyminen sujui kuitenkin kuulemma aiempiin verrattuna hyvin mallikkaasti.

Tollerit tuomaroi Leila Kärkäs. Uroksia oli tällä kertaa enemmän kuin narttuja ja oli mukava nähdä itselle aiemmin tuntemattomiakin koiria. Cajon turkki sen kuin vaan pöllysi, kun viimein uskalsin sitä harjailla ennen kehää ja olematonta pohjavillaa olisi tehnyt mieli liimata takaisin paikoilleen. Cajo esiintyi tosi kivasti ja iloisesti Tampereen katastrofin sijaan ja nappasi itselleen Paras uros -luokan voiton :) Rop-kehässä tuomari sijoitti nuorten luokan nartun, Kitimat Ingrid-Marie, ykköseksi, joten mutta VSP oli oikein kiva sijoitus! Onhan se hyvä, että nuoressa polvessa kasvaa lupaavia koiria. Meille tuomari ei suullisesti kommentoinut lainkaan sijoituksia niin pu- kuin rop-kehässäkään, kuten ilmeisesti osalle teki :( Arvostelu kuitenkin oli hyvin perusteellinen ja asiallinen. Cajosta tuli myös ROP-veteraani, muita vetskuja ei paikalla ollut. Vähän jäi mietityttämään, kun tuomari kirjoitutti arvosteluun, että Cajo on alkanut hieman kuivua takaosastaan. Se ei kyllä ole tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, kuin on takavuosina ollut. Täytyisi varmastikin alkaa kiinnittää enemmän huomiota ruokintaan ja käyttää se hierojallakin pitkästä aikaa.

Palkinnot (jotka olivat kertakaikkisen upeat) haettuamme jäimmekin sitten odottelemaan joukkomme viimeisenä esiintyneen jäsenen näyttelyvuoroa. Kimulle tuli ahtaiden takaliikkeiden vuoksi tällä kertaa H, mutta hyvin ihastuttava neiti se silti on :) Jonkin aikaa vielä odoteltiin BIS-veteraanikehää, jossa Arja Koskelo ihasteli kovasti Cajon turkin väriä, mutta sijoitti vain kääpiökoiria. Näyttelypäivä sujui mukavasti hyvässä seurassa ja auringonpaistetta tuli nautittua oikein olan takaa päivän aikana, päivä oli ehdottomasti kevään tähänastisista lämpimin!


VSP Cajo, tuomari Leila Kärkäs, ROP Omppu (?). Lisää kuvia tulossa...




19.3.2008, Tampere KV

Sunnuntai vierähti Tampereen näyttelyssä. Olosuhteet siellä olivat valitettavan totuttuun tapaan aika ikävät niin koirille kuin ihmisillekin, tungos sisällä kun oli melkoinen ja parkkipaikat kauimmaisessa nurkassa. Vaan siitä se päivä kirkastui, kun alun epätoivon jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin änkemään ihmis- ja koiramassan läpi kasseineni, pusseineni, häkin ja koiran kanssa ja löysin häkkipaikan, jes :) Cajo esiintyi ainoana vetsku-uroksissa, eikä koiria kovin montaa muutenkaan paikalla ollut. Tuomari piti perusteellista ja melko tiukkaa linjaa, vain kaksi koiraa ennen Cajoa sai ERIn. Cajo olikin sitten se kolmas ERIn napannut. Sen esiintyminen tosin oli ehkä H:n luokkaa ;) Meille tuli hirveä kiire kehään, kun en tajunnut laskea, kuinka paljon aikaa kuluu hallin toisessa reunassa olevan häkin luota kehälle. Kontaktinottamiset jäivät tekemättä ja se näkyi. Tuli vähän törppö olo, kun veteraani oli paras uros -kehän villein ja riehakkain tapaus ja jokaisella kerralla, kun kiersimme ympyrää, syöksähti Cajo samassa kohdassa kohti ah-niin-ihanalta tuoksuvaa kehän sisäreunalla seissyttä narttua. Lisäksi se koitti muutamaan otteeseen kertoa minulle, että tuossa kahden metrin päässä olisi se hänen elämänsä nainen odottamassa. Näin ollen voimme olla hyvin tyytyväisiä sijoitukseen PU3 ja ROP-vet :) Arvostelu oli muuten hyvin positiivinen, mutta hieman löysistä huulista tuli huomautus. Se onkin ihan totta, että iän myötä ovat posket vähän venähtäneet, nyt pitäisi laittaa sitä botoxia julkkisten tapaan :) Sivuliikkeitä tuomari kehui vetäviksi, mutta mainitsi takaliikkeet hieman honteloiksi. En tiedä, mistä hän sen keksi - viimeksi Turun näyttelyssähän tuomari juuri mietti, että onko Cajolla liiankin tehokkaat takaliikkeet eli eivät ne vielä sentään hontelot ole, toivottavasti ei sellaisiksi muutukaan :) Liukas lattia (missä matot?) ja häslääminen tekivät varmaan tehtävänsä. Onnittelut kilpakumppaneillemme Rampelle ja Jaskalle!

Koska normaalistikaan en ehdi katsella narttuluokkia, niin noudatin tälläkin kertaa perinnettä ja päätin työllistää itseni Cajon suloisen Ruusa-siskon puunaamisen parissa. Halusin myös testata, toimiiko Ruusa tällä kertaa kanssani, kun joskus ei toiminut. Kehän ulkopuolella toimi oikein hienosti. Kehässäkin Ruusa kyllä liikkui komeasti, mutta seistessä se alkoi loppua kohden etsiskellä katseellaan kovasti mammaa ja sain pohdiskella, miten saada neito silti esiintymään edukseen. Ruusa sai kuitenkin ERIn hyvän arvostelun kera :)

Olin päättänyt kerrankin lähteä ajoissa kotiin, mutta sinne sitä vain jämähti tolleristien kanssa ja kun matkasuunnitelmatkin menivät pieleen, niin ei ollut kiirekään enää. Käytiin sitten pyörähtämässä Marja Talvitien kokeneiden silmien edessä BIS-veteraanissa, mutta tällä kertaa poistuimme vain kokemusta rikkaampina. Cajo oli hyvin iloinen, kun vihdoin viimein omistaja ymmärsi häntä ja vaihtoi palkintopokaalin lahjakorttiin, jolla sai 10 kpl eri makuisia luita *nam*. Ja lisäksi vielä säkki ruokaa, palkinnot olivat kyllä hyvät.





12.3.2008, Uudet sivut ja pennuntuoksua

Viime viikolla eksyin kokeilemaan koneelta löytynyttä photoshoppia ja päätinkin sitten kasata uudet sivut ;) Tässä ne nyt ovat. Explorerilla en saanut otsikkokuvaa täysin toimimaan, enkä ymmärrä, missä on vika, sillä sivut näkyvät oikein Firefoxilla ja Operalla. Kipin kapin lataamaan siis jompi kumpi näistä ;)

Viikonloppuna vierailin Erinin ja Duken ihastuttavia 5-viikkoisia pentuja katsomassa Hulivilin lauman luona. Pennut olivat varsin valloittavia tapauksia ja mukaan olisi lähtenyt parikin kappaletta - onneksi olivat kaikki jo varattuja ja toisaalta liian nuoria puppynapattaviksi :) Kirsille suuret kiitokset, kun vauvoja sai tulla katsomaan ja muutenkin kiitos hauskasta viikonloppuseurasta! Kuvia tulossa...





19.2.2008, Ulkoilua ja vaakkuilua ja vähän näyttelyäkin

Cajon kanssa ollaan vietetty nyt paljon aikaa Äetsässä lusmuillen, kun opinnot ovat sallineet etä"opiskelun". On se niin ihanaa olla maalla! Täällä voi pitää koiraa irti pihalla (kunhan vähän pitää silmällä, ettei ohi kulje koiria) ja kilsan päässä on metsää mielinmäärin. Cajo on metsälenkeillä juossut kuin 4-vuotias pojankoltiainen, se on ihan älyttömän leikkisä edelleen, eikä lauantain metsälenkillä löytynyt kuin yksi vaihde ja se oli juokseminen :)

Tänään oli oikein aktiviteettipäivä. Ensin suuntasimme kahdestaan metsään mukanamme varis, dami ja lelu. Varista Cajo näki viimeksi syksyn taippareissa ja eilen otin illalla yhden sitten sulamaan. Cajo oli pää muovipussissa tutkimassa ihanaa tuoksua, eikä empinyt sekuntiakaan saadessaan luvan noutaa variksen viimein. Sitä tunsi itsensä taas niin tyhmäksi, kun koira ei ole läpäissyt taippareita, vaikka se suorastaan syöksyi varista noutamaan ja koitti jopa hyppien ottaa sen pois kädestäni. Riistaintoa ei tosiaan puuttunut ja tein muutamia ihan perusmarkkeerauksia + jätin riistan matkan varrelle ja annoin Cajon noutaa. Kotipihalle palattua Cajo vielä päätti omatoimisesti repiä riistapussin auki ja kantaa variksen parempaan talteen ;)

Puolen tunnin päästä lähdettiin uudestaan metsään - tällä kertaa Pauliinan ja kleinspitz Ronjan kanssa lenkille. Cajon mielestä Ronja käytti ihanaa parfyymiä, mutta Ronjasta Cajo oli turhan suuri kavalieeriksi. Tosi nätisti Cajo osasi pienen kanssa olla, eikä Ronjakaan ehkä pitänyt loppulenkistä Cajoa enää niin pelottavana otuksena. Sain viikonlopun aikana muutamia hauskoja kuviakin räpsittyä, koitan siirtää ne koneelle joku päivä. Ai niin, ensimmäinen askel kohti tokotreenejäkin on vihdoin otettu! Auran nuuskujen jäseneksiliittymislomake on lähetetty.

Alice kävi näyttelemässä itselleen viikko sitten VSP- ja BIS-2-VSP -sijoitukset; vaikka näyttelyssä vain 13 tolleria olikin, niin seura oli sitäkin korkeampitasoista. Onnea!




27.1.2008, Turku KV:ssa meni kivasti

Koko viikonloppu sujui mukavasti näyttelyssä, töissä ja kehässä ;) Eilen illalla sain muutamia sydämentykytyksiä, kun vein Cajon illalla myöhään ulos. Vaikka koitin hissutella, niin se pinkoi peilijäätä olevan pienen mäen ylös ja liukastui hieman. Sen jälkeen se näytti kävelevän oudosti, varovan joko etu- tai takaosaa, tarkempaa selkoa en saanut. Ehdin jo ajatella, että olipas mukavaa, kun viime hetkellä sitten käy tällaista. Onneksi vika oli hetkellinen, sillä sisälle tullessa Cajo juoksi jo rappuset ylös, eikä siinä ole sen koommin näkynyt merkkiäkään venähdyksestä.

Tollereita oli ilmoitettu 57 kappaletta näyttelyyn ja tuomarina oli Anja Puumala, uusi tuttavuus meille. Veteraaniuroksia ei tällä kertaa ollut kuin Cajo. Cajo esiintyi tosi kauniisti ja sai erinomaisen arvostelun. Tuomari poimi Cajon Pu-kehässä jatkoon viimeisen kahden joukkoon. Näiden välillä hänen olikin sitten hirveän vaikea päättää. Tuomari tuli juttelemaan minulle ja toisen uroksen omistajalle, että kun nämä molemmat ovat niin hyviä, eikä hän osaa päättää. Tuomari selitti, että Cajo on tietysti aivan huipputason koira ja pitää siitä kovasti. Mutta pitää toisestakin uroksesta hirveästi. Valitseminen tuntui tosiaankin olevan vaikeaa :P Lopulta hän teki ratkaisunsa liikkeiden perusteella; tosin toiseen suuntaan, kuin olettaisi. Tuomari sanoi, että Cajo liikkuu kuin tanssi, mutta hän ei ole varma, kuuluuko tollerilla olla voimakasta takapotkua. Sijoituksemme oli täten jälleen kerran PU2. Vetskunartun saadessa EH:n, Cajosta tuli myös ROP-vetsku, hyvin iloinen sellainen - tuomari kysyikin ensimmäistä kertaa kehään mennessämme, että minkä ikäinen se on, kun se niin iloisesti hyppeli kehään :)

Pitkän odottelun aikana ehdimme mukana olleen ystäväni kanssa haalia kasaan vinon pinon puruluita ja siankorvia ja Cajo sai kauan himoitsemani uuden lelun. BIS-veteraanien kokoomakehässä tuomari (Tino Pehar, Kroatiasta) oikeasti katsoikin kaikki koirat läpi, mikä oli hienoa! Cajolta tuomari mittaili käsin pään mittasuhteetkin ja katsoi jokaiselta koiralta sekä edestakaisin että ympäri liikkeet. Kaikkien koirien liikkeitä tuomari ei ympäri kunnolla katsonut, mutta kun itse meinasin puolivahingossa jättää ympyrän 1/4 ympyräksi, niin tuomari karjaisi perään, että "ROUND!" ;) Siinä vaiheessa huomasi, että ainakin hän oli kiinnostunut näkemään lisää tästä koirasta. Kun sitten odottelimme jonossa pääsyä varsinaiseen ryhmäkehään, käveli tuomari vielä ohi ja pysähtyi Cajon kohdalle (Cajo tuijotteli tuomarin perään anovan näköisenä sitä ennen ;)). Kysyi sitten, että kuinka korkea Cajo on. Kun vastasin sen olevan 50 cm, hämmästeli tuomari, että niin matalako. Mittaustulokset ovat 49, 50 ja 51, joten kyllä se niin on. Cajo jaksoi poseerata vielä ryhmäkehässäkin - ja tuomari poimi meidät kuuden parhaan joukkoon!! :) Tarkempien tarkastelujen jälkeen kuitenkin jouduimme poistumaan yhdessä afgaanin kanssa. Jatkoon pääseminen oli silti upea juttu, sillä veteraaneissa on monia huippuja ja nytkin neljä parasta olivat kaikki korkeatasoisia, erittäin menestyneitä koiria (saksanpaimen, pembroke corgi, englanninvinttikoira, skyenterrieri). Päivästä jäi poikkeuksellisen mukavia muistoja, sillä harvoin varsinkaan molemmat tuomarit osoittavat kiinnostusta noin paljon :) Vaikka onhan tuo veteraanipentu ihana varsinkin luonteeltaan, se muistui 9-tuntisen stressaavan päivän aika mieleen monta kertaa :)




19.1.2008,

Tuleepa sivuja nykyään päiviteltyä harvoin! Muistan vielä (jotenkin, hamassa menneisyydessä), kuinka sivuille kirjoiteltiin tämän tästä ja kuviakin ilmestyi useammin. Silloin tollerisivujakin oli vain muutamia ja kaikki kirjoittelivat ahkerasti toistensa vieraskirjoihin, ulkoasut vaihtuivat tasaisin väliajoin - voi noita aikoja ;) Pentu selvästikin pitäisi saada taloon, niin olisi taas uusia tarinoita kerrottavana O:) Tuo 8-vuotias pentu on tosin yhä hyvinkin leikkisä ja innokas, tällä hetkellä se natustaa tyytyväisenä hirvennahkaluuta ja ajoittain etsii sopivaa piilotuspaikkaa, ettei tarvitsisi ahtaa koko luuta kerralla. Kerran luu oli jo hyvin 'kekseliäästi' piilotettuna nurkkaan lampaantaljan alle, mutta sieltä se oli tietty pakko hakea esiteltäväksi, kun palasin ulkoa.

Olen tässä nyt jo ikuisuuden miettinyt, että lähtisi toko-treeneihin, kun olisi kiva taas harrastaa jotain. Kesällä tietty taas mejäillään, mutta jo ennen sitäkin voisi jotain tehdä. En vain ole keksinyt kivaa treeniseuraa, kun en oikein koiraihmisiä Turusta tunne (tai kukaan ei harrasta mitään). Olisi kiva lähteä sekalaiseen joukkoon ennemmin kuin pelkkien noutajien treeneihin, ainakin joskus muistan lukeneeni roturasismista tämän seudun noutajien piireissä - ehkä se on jo ollutta ja mennyttä. Ehkä kuitenkin jatkan pohdintaa ja teen vain olohuonetokoa yhä edelleen ;)

Kevään aikana olisi tarkoitus osallistua pariin näyttelyyn, vaikkei nyt sen suuremmin näytteleminen innostaisikaan. Turun näyttelyyn menemme, itse menen myös toisena päivänä kehäsihteeriksi katselemaan enemmän tai vähemmän tympiintyneitä naamoja, rodusta riippuen. Siinä lienee taas näyttelyannosta kerrakseen ja liikaakin ;) Toukokuuhun mennessä pitäisi saada luk-työ opintojen puolesta tehtyä. Kohta pitäisi siis oikeasti alkaa tietää, että tuleeko musta tosiaan geneetikko? Vai eikö tule, pitäisikö vaihtaa alaa ja minne sitä sitten vaihtaisi? Harkitsin pitkään jotain kieltäkin, mutta syksyinen saksan kurssi tuntui niin tylsältä, että en mä mitenkään jaksaisi siellä. Kulttuuriopinnot eivät ole mua varten. Ennemmin istun eetterin huurussa leikkimässä banaanikärpästen kanssa leikkejä kuten "oletko naaras vai koiras, entä mitä mutaatiota kannat?" ja toivon löytäväni luteelta testikset ilman, että joudun lopuksi nöyrtymään ja toteamaan kyseisen otuksen sittenkin olevan naaras - tai ainakin erittäin matalan libidon omaava, testiksetön koirasparka. Vai lukisiko ekologiaa? Kamalan hankalaa sellaiselle, joka ei osaa päättää edes vaatekaupassa, ottaisiko punaiset vai vihreät sukat. Mikään muukaan ei kyllä enempää kiinnosta ja genetiikka on ihan mielenkiintoista, biokemia (sivuaineena) vaan on hirveän hankalaa - tai ainakin tositosi työlästä. Entäs jos rupeaisi äidinkielenopettajaksi, eivätkös kaikki tykkää äidinkielen opettajista, vähintäänkin yhtä paljon kuin ruotsin opettajista? Kuvitella, että joskus oikeasti ihan hetken harkitsin, että hakisin lukemaan äidinkieltä. Ei sillä, kyllä mä tykkään edelleen äidinkielestä rajoitetussa määrin, mutta ehkä siinä ammatissa saisi liikaa halveksivaa kommenttia. Jospa pitäisikin välivuoden, onhan tässä jo opiskeltu pieni ikuisuus, (liian?) monta vuotta putkeen. Hmmm...

Cajolle tulee varmastikin riittämään aikaa yllin kyllin, kun varsinaista koulua ei sinänsä ole juuri lainkaan. Koiranpentukin menisi ihan hyvin tässä siivellä *ai miten niin kamala pentukuume*... pitäisköhän sitä hankkia hamsteri taas 'koiran korvikkeeksi', kuten aiemminkin ;) Kilpikonnavärinen-hamsu voisi olla aika veikeä... Toisaalta on hankala matkustella, kun on hamsu ja ovathan ne niin lyhytikäisiäkin, eikä niitä pieniä osaa edes kukaan auttaa (jollei itse osaa, niin ei myöskään eläinlääkäri), kun ne sairastuvat. Ne ikävämmät puolet tässä ovat rajoittavana tekijänä lähinnä olleet. Vaan saas nähdä :) Ehkä kesällä pitäisi lähteä tollerileirillekin, kun olen nyt jo 2 vuotta lusmunnut sieltä. Tai ehkä sittenkin pitäisi toivoa, etten pääse tulemaan töiden vuoksi, mikä tarkoittaisi, että olen onnistunut löytämään kesätöitä.

Cajo mutustaa edelleen samaa luuta. Täytyy toistekin hankkia ylihinnoiteltu hirvennahkaluu, jossa on hintaa nostattamassa vieläpä päälle poltettu suloinen hirven pää, jos niillä saa viihdytettyä koiraa yli 4 tuntia.




9.1.2008, Loppu- ja alkuvuoden kuulumisia

Joulu oli ja meni. Cajon kanssa vietimme joulun Äetsässä, kuten muinakin vuosina. Jouluaattona kävimme kotikotimme vieressä sijaitsevassa vanhainkodissa ilahduttamassa asukkeja. Cajo sai ylleen tonttukaulurin ja se toimi oikein loistavasti kaverikoiran virassa ilman koulutustakin :) Sitä eivät kovaäänisetkään asukit haitanneet ja toisaalta se tuli käskystäni ihan viereen rapsutettavaksi ja oli muutenkin hyvin kuuliainen. Lopuksi tietysti vilkutettiin tasulla jäähyväisiksi :) Jouluherkkuja Cajo sai selvästi taas liikaa, marmatuksestani huolimatta, sillä vyötärön ympärille on jälleen kertynyt vähän ylimääräistä. Ne täytyy vielä ennen Turun näyttelyä koittaa karistaa tai muuten jää näyttely väliin. Lahjoja Cajo availi aivan innoissaan, sen mielestä on niin ihanaa repiä lahjapapereita. Hienosti se kyllä osaa omat pakettinsa avata. Paketista paljastui tänä vuonna herkkujen lisäksi vaaleanpunainen köysillä ja vinkusysteemillä varustettu pehmonorsu, joka pelätysti taisi olla vähän liian neitimäinen karskean herrasmiehen makuun, eikä saavuttanut supersuosiota - tai sitten syynä olivat kaikkialla ympäröivät ruuat, jotka veivät huomion. Lapsiakin Cajo tapasi, kun molemmat kummilapseni kävivät kyläilemässä. Cajosta, joka normaalisti rakastaa lapsia ja tahtoo niiden luokse, löytyi myös uusi puoli, sillä se ei ollut yhtään innoissaan 2-vuotiaasta, joka olisi koko ajan jahdannut sitä (niin, koiria ei saa jahdata). Aina niin rohkea koira päättikin sitten pysytellä sängyn alla kurkistelemassa tai minun vieressäni suurimman osan ajasta, kunnes uhka oli ulkoilemassa tai turvallisen välimatkan päässä ;) Nella-vaavi sen sijaan oli kiva.

Valitettavasti jouluun mahtui myös surullisia uutisia. Veljeni 11,5-vuotias Laikku-koira menehtyi tapaninpäivän yöllä ja se synkisti tunnelmaa kovasti :( Lisäksi uutena vuotena muutimme jälleen kerran, tällä kertaa pihalliseen asuntoon. Cajo ei ole asunnossa vielä käynytkään, koska viime viikonlopun koiranhakureissulla äiti saikin puhuttua minut ympäri jättämään sen vielä Äetsään leikkimään lumessa ja peuhaamaan pihalla. Ensi viikolla sitten :)

Tälle vuodelle onkin jos jonkinlaista suunnitelmaa, mutta myös paljon työtä. Iloista uutta vuotta kaikille!


--> Kuulumiset 2007